Likainenhan neitoparka oli ja kasvojen puhdistus äärettömän hankalaa. Mutta kyllä ne rusoposket pölykerroksen alta löytyivät.
Peruukki vaati kunnon tuuletuksen ja vaatteet pesun. Uuteen hattuun etsin materiaalia armeijan ylijäämävarastostakin- ei löytynyt. Mutta onneksi en heitä koskaan mitään pois ja vanha keittiöpyyhe sai kunniakkaan lopun.
Hihanauhan värit päättelin itse - ja oikeassa olin. Sen todistaa Lotta-museosta eilen napattu kuva.
Merkit ja Lotta-passi aitoja vanhoja.
Lottani on tietenkin ilmavalvonta-Lotta. Vanhassa kuvassa ison kuparipannun kanssa isoisoäitini Lydia Hamara, ilmavalvontatornien pystytystalkoissa Uudessakylässä (kuva Marja Granqvist.
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista