sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Lotta-nukke pelastui pölyltä ja vintistä

Martta Nukketeollisuuden 1940-luvulla valmistama Lotta-nukke napattiin talteen jo 1980-luvulla jätelavalta. Se pääsi turvaan vintille ja sieltä korjaamolleni ja kokoelmaani 2015.

Likainenhan neitoparka oli ja kasvojen puhdistus äärettömän hankalaa. Mutta kyllä ne rusoposket pölykerroksen alta löytyivät.

Peruukki vaati kunnon tuuletuksen ja vaatteet pesun. Uuteen hattuun etsin materiaalia armeijan ylijäämävarastostakin- ei löytynyt. Mutta onneksi en heitä koskaan mitään pois ja vanha keittiöpyyhe sai kunniakkaan lopun.

Hihanauhan värit  päättelin itse - ja oikeassa olin. Sen todistaa Lotta-museosta eilen napattu kuva.
Merkit ja Lotta-passi aitoja vanhoja.

Lottani on tietenkin ilmavalvonta-Lotta. Vanhassa kuvassa ison kuparipannun kanssa isoisoäitini Lydia Hamara, ilmavalvontatornien pystytystalkoissa Uudessakylässä (kuva Marja Granqvist.





.


sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Tärkeä tiedotus koirille ja niiden omistajille

Miltä sinusta tuntuisi jos vuosikaudet mukana kulkenut ja öiset painajaiset karkoittanut  ystäväsi olisi ilman silmiä?

Korjaaminen on aina mahdollista - tarvittaessa lelulle voidaan rakentaa uudestaan vaikka koko kasvot. Mutta se omistajan suru ja pettymys lemmikkikoiran vuoksi - sitä ei voi rahalla mitata.

Eikös sovita että leikitään vain niillä leluilla jotka on omia? Jos et lelua omista, pyydä että omistajasi ostaa sinulle eläinkaupasta koirille tarkoitetun turvallisen lelun. Niiden silmät eivät irtoa sillä ne on kirjottu.

Ja irti pureskeltu silmä, niin herkulliselta kun se maistuukin, on todella vaarallinen kun vatsaan asti joutuu. Siinä tarvitaan lelulääkärin lisäksi eläinlääkäriäkin

.

Koiramaisin terveisin,

Ransu Karvakuonon pikkuserkku jonka pian saat tavata Savonlinnan Nukke - ja Lelumuseo Suruttomassa


sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Ihana Klaara Schildgröt



Joskus minulle tarjotaan nukkeja ja leluja ostettavaksi. Viime talvena meille halusi muuttaa Schildgröt tehtaan selluloidinukke1900- luvun alkuvuosikymmeniltä sisaruksineen (niistä kerron joskus myöhemmin). 

Klaaralla oli jo muutaman  sukupolven ajan  leikitty, kun tuo kuvan pieni tyttö 1940-luvulla sotien jälkeen nuken itselleen sai. Klaaralla oli kauniit kiharat ja rusetti, aivan kuten suloisella omistajallaan. Nimen Klaaralle oli antanut jo ihka ensimmäinen omistaja, 



Klaara päätyi uusien leikkien jälkeen vintille vuosikymmeniksi.  Kun omistajan ystävätär kävi korjaamollani noutamassa nukkeaan oli Klaaran omistaja mukana. Sovimme että käyn luonaan katsomassa nukkeja joista on luopumassa. 

Kun meni käymään oli Klaara jo tuotu vintiltä olohuoneeseen. Silmät ja peruukki olivat kadonneet. Ihana sininen leninki ja kaikki muutkin vaatteet, sukkia myöten olivat kuitenkin edelleen yllä.  

Ehkäpä ne vinttivuosikymmenet olivat Klaaran pelastus. Kasvot olivat säilyneet kauniina kun suora auringonvalo ei niitä ollut haalistanut eikä kukaan niitä ollut yrittänyt puhdistaa.  "Risaa ja vanhaa" leninkiä kukaan ei ollut vaihtanut uuteen. Onneksi vintillä ei ollut käynyt kutsumattomia vieraitakaan: hiiriä, ötököitä tai varkaita. 


Sopiva vanha peruukki ja silmät löytyivät varastostani. Leningin ja muut vaatteet sain puhdistettua ja korjattua. Rusetti päähän - oih ihanuutta!