Ikävä kyllä moni lapsi on joutunut kokemaan sodan kauhut.
Laatokan Karjalassa, Läskelässä kotinsa joutui jättämään pieni Riti-tyttö. Mukaan sai pakata sen minkä itse jaksoi kantaa. Riti pakkasi reppuunsa nuket. Nukkien päät kurkistivat repusta ja joku mies huudahti: "Katsokaa tytöllä on mukulat selässä!"
Vuosien varrella pieneltä pahvista valmistetulta vauvanukelta katosivat silmät pään sisään. Sen näkökyky pelastettiin valmistamalla itse paperista uudet. Pää meinasi haljeta mutta se teipatiin kiinni. Mekko kului mutta sitä ei heitetty pois.
Rakkaasta ystävästä pidettiin leikkien lopputtuakin hyvää huolta. Se odotti omien nukkekavereidensa kanssa päivää jona silmät kiinnitettiin takaisin. Lähes jo irtonainen teippi oli samalla pakko poistaa, sillä pää oli edelleen pahasti halki. Mussa tapauksessa se olisi saanut jäädä. Paperiset silmät säilytettiin, tottakai, nyt ne ovat pienessä laatikossa joka muistuttaaa siitä että kaveria ei jätetä! Kasvojen kulumat saivat jäädä kertomaan nuken tarinaa- eihän meistä kukaan tuossa iässä ole enää rypytön. Mekko korjatiin ja silitettiin kuntoon.
Tää oli ihanasti kuvattu ja korjattu. <3 *haikeus*
VastaaPoistaKiitos, ihana oli nukkekin.
VastaaPoistaMe saatiin tuollainen nukke 60-luvulla. Minulla on se vielä. Sillä on posliiniset silmät. Muistan, että sen alkuperäiset vaatteet olivat vaaleanpunaiset pumpulikankaiset vauvanvaatteet. Ne kuluivat loppuun monilla nukkepyykeillä.
VastaaPoistaSillä on kangasvartalo, paperimassapää, selluloidi kädet.
Silloin sanottiin, että niitä oli saanut ostaa halvalla jonkun kaupan vanhasta varastosta Turusta.
Hei! Kiva kuulla että samanlaista nukkea on muillakin. On ollut todella vanhaa, yli 20v, varastoa 60- luvulla Turussa. Mutta eikös se ollut se pahin aika Suomessa ja Turussa kun mitään vanhaa ei arvostettu. 60- luvullapahvipäinen, lasisilmäinen, selluloidikätinen nukke oli jo auttamattomasti vanhanaikainen.
Poista