Kolme kaverusta ja vauva

Antiikkinukkien keräilyssä on se hauska puoli ettei kaikkea tarvitse ottaa niin tosissaan. Reilu satavuotias poikanukke ja pieni vauva  olivat maanneet useat  vuosikymmenet laatikon pohjalla,  ja kun sain ostaa niille kaksi ikätoveria oli aika vaatettaa heidät kaikki. Pienet mohairtupsut  laitoin peittämään kaljuuntunet päät. 

Pojasta tuli Pierrot ja tytöistä kukkaistyttösiä. Vanhat kuluneet nenäliinat ovat parhaita - tarpeeksi ohuiksi kuluneita.  Kukat on napsaistu jostain koristeesta. Nuket ovat todella pieniä,  pitsinpalaan kiedottu istuva tyttö on  tulitikun mittainen . 

Silloin kun kaikki antiikkinuket olivat uusia, harvalla niistä oli tehdasvalmisteiset  vaatteet. Toki luksusnukeilla oli luksusgarderobit  mutta suurin osa vaatteista tehtiin itse. Materiaalit olivat sen ajan kierrätystä parhaimmillaan; alusvaatteet tehtiin vanhoista lakanoista ja päällisvaatteet kangastilkuista. Iso osa vaatteista on nukeilla leikkineiden lasten itse tekemiä.  

Ei siis ole suuri nukkehistoriallinen synti pukea antiikkinukkeja myös mielikuvitusta käyttäen,  vaatteethan saa aina helposti pois.   Synti sensijaan on heittää vanhat alkuperäiset vaatteet pois.